Pakkasta ja maankääntöä

Pakkanen on saapunut Hämeeseen, pysyäkseen. Mökissä poltellaan jo joka ilta takkaa lämmöksi ja saunatuvassa nukutaan makuupusseissa. Heräsin viikonlopun molempina aamuina jo kahdeksalta ja juoksentelin ennen aamukahvia etsimässä kauneimpia kuuralehtiä ja huurteisia maisemia ikuistettaviksi jo nyt loputtomaan mökkikuvastoon.

















Viikonlopun pihapuuhat hoidettiin nelistään ja pienellä vaivalla. Huurteiset lehdet oli helppo haravoida jäiseltä maalta ja jäähän poksahtanut kasvimaakin saatiin vielä käännettyä.

















Lauantai-iltana syötiin aito burgundilainen illlallinen, kun burgundilainen haudutteli patojaan, paisteli leipomuksiaan ja availi viinejäänn. Mikäs siinä, maistuvaa tuli ja me Liisan kanssa saatiin ruoanlaittoaika makoilla sohvalla, käydä läpi siemenpussikasoja ja täytellä kevään puutarhakalenteria.

Kasvimaalle lienee tulossa ensi tilassa lehtikaalia, perunaa, porkkanaa, valkosipulia, nauriita, palsternakkaa, kurpitsoja.. Mopo on taas pahasti keulimassa, mutta sarvista pidellään kiinni sen mihin kahden hentoisen naisihmisen voimat riittää. Ensimmäisenä vuonna varmasti riittäisi vähempikin, tällä mökillä kun asustaa toistaiseksi pelkkiä kisällejä, mitä ruokakasvien kasvattamiseen tulee.

















Nyt, kellon lähennellessä puoliseiskaa, pitäisi malttaa jättää rauhallinen ja kodikas, takalta tuoksuva sunnuntaitunnelma taakseen, hypätä auton rattiin ja ajella takaisin Kallioon; minä ja Fabien joudumme palaamaan arkeen. J ja Liisa, onnenpossut, viettävät vielä maanantainsa mökillä.

puita pinoon ja lehtiä kasaan

Viime viikolla kivistöön oli satanut ensimmäinen hentoinen lumikerros. Tulevaa talvea varten J oli tilannut kolme heittomotillista klapeja ja uuden pöllin.



Itävallan alppikylissä lähes kaikkien talojen seinustoja koristavat kauniit halkopinot ja J pääsikin toteuttamaan itseään rakentaessaan navetan seinää vasten kaksi kaunista pinoa.



Perjantai-illan pikaruoaksi valmistettiin moules à la jotka katosivat nälkäisiin suihin ennen kuin ehdittiin kuvata pelkästään muuta kuin jäljelle jäänyt kuorikasa. Herkullisia olivat niin kuin aina.



Kuulas syyssää ja hieman routainen maa innoittivat tarttumaan haravanvarteen, vaikka puissa näyttäisi olevan vielä aika paljon lehtiä odottamassa kunnon syysmyrskyä.



Kauan etsimäni aurinkokeinnoilla toimiva niinipallovalaisin on kaunis hämärässä illassa, mutta saisi palaa hieman pidempään kuin muutaman tunnin.

Kukkasipulit ja lettukestit

Perjantaina töiden jälkeen hurautettiin taas Kivistöön. To do -listalla oli kukkasipulien istutusta, välikaton paloturvallisuuden varmistelua ja muurinpohjalettukestit.

Välikaton hikisestä ja likaisesta työstä ei ole mitään sanottavaa, liisan kanssa tytöissä päätettiin, että se vaihe viikonlopusta on hyvä viettää läheisellä kauppakeskittymällä, ööh, multaostoksilla.

Jollain (liisalla) oli lähtenyt mopo käsistä sipuliverkkokaupassa, joten sipulihommoo riitti. Nyt
jännitetään kevääseen asti, mitä kukkia meillä pihapiirissä on. Etenkin kun edellinen asukas on laittanut maahan jo vaikka mitä ihanuuksia. Keväällä pitäneekin piirrellä karttaa kaikesta, mikä ylös punkee. Voisikohan ne merkitä kepsiin..?

















Lettukestit järkättiin sisarusten(+ vähän gallinkin) synttärien kunniaksi, joita ei yleensä ehditä, jakseta, huvituta viettämään. Nyt laitettiin partihatut päähän, puhallettiin ilmapallot ja otettiin serpentiinit esiin. Yllättävää kyllä, ilmapallot päätyivät jossain vaiheessa tuleen, kun piti saada tietää, kuinka ne poksahtelee. Välillä 30+ ja 40- tässä siis selkeästi liikutaan.













Illalla ihailtiin vielä upean usvan nousemista pelloille ja myöhemmin ripusteltiin öljylamppuja omppupuiden oksille. Aika ihanaa. Voisinpa väittää, että mökkiin käytetyt rahat olisi voinut käyttää tyhmemminkin.